Mikko Mannila ja Jeremias Fisk valmistavat nuoria pelaajaputken eri vaiheissa.
Kuka lähtee Julius Körkön jälkeen seuraavana ulkomaille Oulusta? Tai mitä täytyy tapahtua, että pohjoisesta liikahdetaan eteenpäin esimerkiksi Otso Liimatan tapaan? Missä menee oululaisen jalkapalloilun pelaajaputki ja mitä tulevaisuudelta voidaan odottaa? Ja miten sitä rakennetaan?
Näihin kysymyksiin arjen viitekehyksessä parhaita herroja vastaamaan ovat todennäköisesti AC Oulun reservijoukkueen päävalmentaja Mikko Mannila sekä P18-ikäluokan päävalmentaja Jeremias Fisk.
Kokenut ja paljon suomalaista jalkapalloilua nähnyt Mannila lähestyy kokonaisuutta pelaajaputken yläpäästä. Onhan reservijoukkue viimeinen väliporras kohti AC Oulun edustusjoukkuetta.
– Minun näkökulmastani olemme hyvällä mallilla monen asian suhteen. Monessa ikäluokassa on paljon potentiaalisia pelaajia ja tämän lisäksi joka ikäluokassa on myös pelaajia, jotka kuuluvat maajoukkueeseen, Mannila taustoittaa.
– Tämä kertoo siitä, että asioita tehdään lähtökohtaisesti hyvin, muistuttaa Mannila.
Fiskin luotsaama AC Oulun ja OLS:n yhdistelmäjoukkue on aloittanut P18-ikäluokan SM-sarjan kahdella voitolla. Päävalmentaja jakaa Mannilan ajatukset arjesta, jossa kaikki tähtää asioiden tekemiseen parhaalla mahdollisella tavalla.
– Mielestäni AC Oulussa on tällä hetkellä todella ehjä pelaajapolku. OLS tekee erinomaista työtä lapsuus- ja nuoruusvaiheessa, jonka jälkeen pelaajat tulevat kokonaisuuteen, joka sisältää P18 SM-sarjan, miesten Ykkösen ja Veikkausliigan. Yhteistyö näiden joukkueiden välillä toimii erinomaisesti, pohtii Fisk.
– Esimerkiksi me juttelemme useamman kerran viikossa Mikon (Mannilan) kanssa, keiden on järkevää harjoitella ja pelata milloin missäkin. Kun on tullut juteltua kauden mittaan muiden sarjamme valmentajien kanssa, monet ovat nostaneet esiin, että joukkueiden välinen yhteistyö saman seuran sisällä ei ole aina yhtä saumatonta kuin meillä, kiittelee Fisk.
Suomi on täynnä lahjakkaita nuoria jalkapalloilijoita, jotka haluavat eteenpäin. Oulussa lahjakkuuden ja potentiaalin ulosmittaaminen on pelaajasta itsestään kiinni. Mahdollisuuksia on tarjolla.
– Julius Körkkö, Julius Paananen sekä Juuso Mäkeläinen tulevat niminä ensimmäisinä mieleen, kun puhutaan esimerkeistä. Nuoret pitää valmistaa kilpailemaan paikasta Veikkausliigassa. Se ei tule annettuna tai laskelmoidusti, vaikka teemmekin sitä työtä, että vuonna x pelaaja on valmis pelaamaan halutussa roolissa. Aina tulee paljon muuttujia ja tähän me koitamme valmentajina vaikuttaa ja pelaajia tähän myös valmistaa, Mannila muistuttaa.
Yhtenä osana muuttuvia palasia Mannila näkee odotusarvon lahjakkaiden nuorien esiinnousun suhteen. Maltti on valttia ja matkaan tarvitaan myös ripaus realismia.
– Mikä on AC Oulun osalta realistinen omavaraisuusaste? Se kysymys on mielestäni liian laaja ja keskustelu haastavaa. Itse koen, että olennaisinta on se, että meidän pitää saada lisättyä lahjakkaiden pelaajien määrää eikä jäädä kiinni ajatusmalliin, että nyt meillä pitää olla tietty määrä omia kasvatteja tietyissä rooleissa.
– Tärkeintä on se, että joka vuosi meiltä nousee omia junioreita edustusjoukkueen porteille taistelemaan peliajasta. Kyllä ne mahdollisuudet sieltä tulevat, kun olet valmis tekemään töitä ja tartut tilaisuuteen, jatkaa Mannila.
– Myös pelipaikka vaikuttaa siihen, minkä ikäisenä nuori pelaaja tekee lopullisen läpimurtonsa vaikkapa Veikkausliigaan. Mielestäni tätä kokonaisuutta ei sovi mitata yhden kauden jänteellä, vaan isommassa kuvassa. Pääasia, että suunta on oikea.
Nuorten pelaajien vastuun kasvaminen on tuonut AC Oulun Veikkausliigan kokoonpanoon uusia kasvoja, jotka mahdollistavat tulevaisuuden rakentamiseen vahvaan sekä kestävään peruskiveen.
– Totta kai tämä on erinomainen asia sekä oululaisen että suomalaisen jalkapallon kannalta. Tämä motivoi ja hyödyttää paikallisia nuoria, ja samalla lisää Oulun vetovoimaa muiden nuorten pelaajien silmissä. Tämä aihe ei tietenkään ole näin yksinkertainen, mutta kuitenkin tässä vaiheessa voidaan todeta, että AC Oulun edustusjoukkueen kausi on hienosti osoittanut, että nuoriin pelaajiin luottaminen ja panostaminen ei ole tuloksista pois – parhaimmillaan päinvastoin, Fisk pohtii.
Lopulta arki ratkaisee kaiken. Ja tämän arjen mahdollisimman korkeaan laatuun oululaisessa jalkapalloilussa tehdään kaikki mahdollinen – ja ennen kaikkea yhteistyön voimaan vannoen.
Mannila näkee Oulun olosuhteet, pelaajapolun sekä kokonaisuuden olevan valtakunnan kärkeä.
– Meidän pelaajaputkessamme tehdään laadukasta työtä, se on selvä asia. Olosuhteet ovat erittäin kilpailukykyiset ja pelaajien ympärillä on laadukasta valmennusta, mutta myös muita eri alojen huippuammattilaisia. Koulunkäyntiä tietenkään unohtamatta, luettelee reservijoukkueen luotsi.
– Kirkkaan valokeilan pitäisi mielestäni olla siinä, että me voimme näyttää konkreettisesti, että pitkäjänteistä työtä tekemällä nuori pelaaja tulee saamaan Oulussa mahdollisuutensa. Tässä arjessa vaikuttaminen on myös näin valmentajan näkökulmasta erittäin motivoivaa.
Samoilla linjoilla on P18-ikäluokan kanssa erinomaista työtä tekevä Fisk.
– Tämä on parhaimmillaan aivan äärimmäisen palkitsevaa hommaa. Olen ollut AC Oulussa nyt vajaat kaksi kautta, mutta osan pelaajien kanssa yhteinen historia on paljon pidempi. On tosi erityistä, kun pääsee seuraamaan nuorten pelaajien matkaa kohti tavoitteitaan ylä- ja alamäkineen, ja toivottavasti olemaan samalla mahdollisimman paljon avuksi heille.
