Pelaaja-arviot kaudesta 2014:
Miesten Ykkönen oli ”kaikkien aikojen Ykkönen” kuten etukäteen arvioitiinkin. Sijat 1, 3 ja 5 ratkaistiin maalierolla ja vain sarjan neljä viimeistä joukkuetta pelasivat viimeisen kierroksen ilman panosta. Nälkää jäi ensi kautta varten, joillakin jopa pelkoa (KTP?). AC Oulun sijoitus oli lopulta neljäs; vain kaksi maalia huonommalla maalierolla kuin Tampereen Ilves. Kärki jäi kolmen pisteen päähän ja kuudenteen sijaan tuli rakoa kokonainen piste.
Urheilussa lähes kaikki on mahdollista. AC Oulun kausi meni urheilullisesti ”kuten pitikin”. Alkukaudesta meillä ei ollut tarpeeksi pelaajia ja kaikki vahvistukset eivät olleet tarpeeksi hyvässä kunnossa. Kun keskenkuntoinen pelaaja pelaa pakon sanelemana pelistä toiseen, loukkaantumisriski kasvaa potenssiin jotain. Kapea pelaajarinki vaikeuttaa myös harjoittelua ja sitä kautta pelillisten asioiden opettelua. Alkukaudesta terveitä kenttäpelaajia oli n. 12-13, mikä on aivan liian vähän. Vähäinen pelaajamäärä estää myös aidon kilpailun pelipaikoista ja ilman sitä treeneissä jää se viimeinen taistelu väliin. Joukkueessa oli paljon uusia pelaajia keskeisillä pelipaikoilla, joten pelilliset asiat loksahtivat kohdalleen vasta kauden puolivälissä. Loppu olikin sellaista lentoa, että 14 tappiotonta peliä putkeen mahdollisti jo karanneen kärjen saavuttamisen.
Alkukaudesta pallo ei myöskään pomppinut meille kuten tapahtui kauden jälkipuoliskolla. Onnikin pitää ansaita. Esimerkiksi vierastappio HIFK:lle (4-0) oli todella ruma, sillä meillä oli enemmän ja parempia maalipaikkoja kuin vastustajalla. Se peli oli kauden kulminaatiopiste, josta ponnistimme korkealle, vaikka olimmekin jo lähes housut kintuissa ja nilikat paskassa.
Monen pelaajan kausi on kuin koko joukkueen kausi; alku sinnepäin ja loppu hyvällä itseluottamuksella omia rajoja siirtäen. Joukkueessa oli 20 pelaajaa, joista jokainen pelasi avauksessa vähintään kerran. Jokaista siis oikeasti tarvittiin.
David Monsalve: varakapteeni pelasi vahvan kauden, pelaajien äänestyksessä vuoden toiseksi paras. Avaa peliä hyvin, on taitava jalalla, hakee keskitykset, pelaa rohkeasti ulkona, on selkeä tekemisissään. Täydellinen maalivahti AC Oululle ja potentiaalia vieläkin parempaan on. Seuraava askel johtajuuteen otettava. Sopimustarjous jatkosta on tehty ja toivotaan parasta.
Tommi Lindholm: pelasi vain yhden pelin, jossa ehkä joukkueen paras. Raameja on vaikka mihin, mutta tekemistä riittää. Davidin vahvuudet ovat Tommin heikkouksia. Kuitenkin parempi torjuja. Ensi kaudella päästävä pelaamaan ykkösvahtina jossain. Harjoittelun määrää lisättävä tuntuvasti. Sopimus voimassa.
Dominic Oppong: pelaajaäänestyksen kolmas. Todella nousujohtoinen kausi; alussa vaikeuksissa keskenkuntoisuutensa vuoksi, mutta löysi paikan topparina, jossa kova ja selkeä. Ymmärtää jalkapalloa hyvin, haluaa oppia ja on todella nöyrä pelaaja ja ihminen. Pääpeli ja pitkät syötöt kehityskohteina. Topparipari Oppong-Hietanen ehkä AC Oulun kaikkien aikojen varmin. Urhea oman maalin varjelija. Sopimustarjous jatkosta tehty.
Janne Hietanen: aloitti viime vuosien tapaan hieman ailahtelevasti, mutta lopussa sarjan parhaita pelaajia. Uskomattoman hienoja pystysyöttöjä, jäätävää pääpeliä ja etupuolelta puolustamista ja katkoja. Iso rooli erikoistilanteissa molemmilla maaleilla. Paljon viime hetken pelastuksia omalla maalilla. Voisi ohjata joukkuekavereita äänekkäämmin ja rohkeammin, sillä ymmärtää lajia niin hyvin. Miettii pelaajauran jatkamista.
Patrice Ollo: teki paluun vaikean loukkaantumisen ja tauon jälkeen. Keskenkuntoinen ja lähes yksijalkainen vammansa vuoksi. Aluepelin mestari, kova ja vahva. Tuurasi alkukaudella toppareita hyvin, vaikka virheitäkin tuli. Jäi pois joukkueesta alkusyksystä.
Pekka Räisänen: joukkueen kapteeni oli aina hyvä, kun oli pelikuntoinen. Aluksi vaikeuksissa pelitavan kanssa, mutta pakkina ja erikoistilanteissa todella tärkeä ja vahva palanen. Ei yhtään pelikieltoa. Äijä. Oppi paljon uusia asioita, joita nyt sulattelee ja miettii jatkamistaan. Halu puolustaa omaa maalia.
Juha-Matti Heikari: alkukaudesta aina avauksessa, loppukaudesta peliaikaa vähemmän. Antoi aina luotettavan panoksensa kentällä ja sen ulkopuolella. Tärkeä koppipelaaja. Teki vääriä valintoja pallollisena, joista ainakin osa johtui pienestä keskenkuntoisuudesta. Halu puolustaa omaa maalia.
Aleksi Lappalainen: loukkaantui helmikuussa ja takaisin treeneissä vasta toukokuun puolella. Antoi muille valtavasti tasoitusta, mutta teki elämäntaparemontin ja urheili itsensä moneen peliin avaukseen. Painijan asenteella ja taidoilla väänsi, taisteli, menetteli palloja, mutta riisti niitä takaisin. Joukkuepelaaja, jolla nöyrä asenne uuden oppimiseen. Hättäily vaan pois.
Dritan Stafsula: kauden maalitykki yhdellätoista osumalla, joista peräti kymmenen tuli suoraan erikoistilanteista. Kauniita ja tärkeitä vapariosumia. Alkukaudesta pakkina, jossa taso heilahteli loistavasta surkeaan. Jätti tilanteita kesken ja niistä tuli maaleja omiin. Toisaalta pelihuumorin ollessa kohdallaan täysin ohittamaton puolustussuuntaan ja vahva ylöspäin. Keskikentällä rauhallinen ja pallovarma loistavan ensimmäisen kosketuksensa ansiosta. Ei hukkaa palloja.
Tuure Siira: harjoituskaudella pelaajapulan vuoksi laitahyökkääjänä, jossa hyvä. Dominicin siirtyessä toppariksi Tume otti keskikentän pohjan suvereenisti haltuunsa. Oppi ja janosi lisää vastuuta ja haasteita. 1 v 1- puolustussuuntaan ohittamaton hyvän pelikäsityksensä ja voimansa ansiosta. Yksi joukkueen parhaista ja otti neljännellä kaudellaan AC Oulussa ison harppauksen eteenpäin. Vielä voi parantaa monia asioita, esim. urheilullisuuttaan, mutta luonne kohdallaan.
Henry Mäkäräinen: talvella paljon pohjapelaajana, loppukaudesta ylempänä ja pärjäsi molemmissa. Pelikäsitys, rauhallisuus ja ensimmäisen kosketuksen suunta ovat hyvällä tasolla. Nöyrä ja älykäs pelaaja. Aggressiivisuutta ja voimaa (=massaa) lisää, minkä eteen tekee koko ajan töitä. Teki avausmaalinsa AC Oulussa. Sopimus voimassa.
Anselmi Nurmela: pelasi jo talvella paljon ja sai tuntumaa koviin peleihin. Kehittyi paljon; prosessi otti välillä sekä fyysisesti että henkisesti koville. Teki kolme tärkeää ja pisteitä tuonutta maalia ja oli vaarallinen erikoistilanteissa. Välillä vielä junnumaista höntyilyä, mikä johti turhiin pallonmenetyksiin, mutta yrittää oikeita asioita ja on rohkea. Ensimmäinen kosketus, vasen jalka ja voiman hankinta kehityskohteina. Toivottavasti ei yritä ottaa isänsä roolia, sillä ei siihen pysty. Omana Amina vahvasti eteenpäin. Sekä valmennuksen että Sinitähtien mielestä Vuoden kehittynein pelaaja.
Morten Gerster-Peipinen: sukulaispoika Tanskasta tuli, näki ja voitti. Ainakin sydämiä. Joukkueen koko kuva; alkukaudesta epävarma, pelihuumori ajoittain kateissa, keskenkuntoinenkin, mutta treenasi itsensä kuntoon ja saatuaan maalihanat auki laulatti verkkoja seitsemän maalin edestä. Joukkueen paras hyökkääjä pienissä asioissa; voitti paljon palloja ja teki muiden pelaamisesta helpompaa. Mielialapelaaja, jonka panos oli tärkeä monipuolisuuden vuoksi. Pystyy pelaamaan viittä ylintä paikkaa hyvin. Sopimusta tarjotaan.
Mika Nurmela: sekä pelaajien että Sinitähtien valinta Vuoden pelaajaksi ja aiheesta. Upean uran viimeinen vuosi alkoi totutun vahvasti, mutta Nure laittoi vielä lisää kaasua loppukaudesta viimeistellen ja syöttäen lukuisia osumia. Loppukauden paras pelaaja koko sarjassa. Riisti palloja ja käynnisti monta vastahyökkäystä. Erikoistilanteissa tärkeä myös omassa päässä. Pelikäsitys, rauhallisuus, taito syöttää, tehdä tilaa ja täyttää sitä ovat huippuluokkaa. Huippu-urheilija ihan loppuun asti. Kiitos, Nure!
Titi Essomba: nopea ja liukas hyökkääjä, joka alkukaudesta yksi tärkeimmistä pelaajista, mutta pienet vammat ja keskenkuntoisuus aiheuttivat tason laskun. Vastutajat myös alkoivat ottaa Tityiä kahdella miehellä. Loppukaudesta taas joukkueen runkopelaajia vapaassa roolissa. Ei ole varsinainen maalintekijä, mutta lähes mahdoton pideltävä. Vaillinainen potkutekniikka vaikeuttaa maalintekoa. Loppukaudesta löytyi yhteinen sävel kanssapelaajien kanssa ja ajoitukset sujuivat hyvin. Voitontahtoa ja johtajuutta löytyy. Pystyy vieläkin perampaan.
Joonas Sohlo: rooli pieneni loppukaudesta, kun hyökkääjiä tuli lisää. Ei varsinaisesti pettänyt, vaikka teki vain kolme maalia. Teki hommansa tunnollisesti, mutta pienet vaivat ja opiskelukin haittasivat loppukaudesta. Hitaus ja rajallinen taitotaso vaikeuttivat pelaamista. Joukkuepelaaja viimeisen päälle ja johtajuutta löytyy joka lähtöön. Uran jatko vaakalaudalla, mutta osaa edelleen viimeistellä.
Pekka Welling: jäi lopulta pieneen rooliin, vaikka välillä näytti paremmalta. Toukokuussa pienessä sydänoperaatiossa ja kesän aikana jalkavaivat hidastivat menoa. Vahva ja hyväpäinen pelaaja, jolla pelikäsitys kohdallaan. Tarvitsee lisää nopeutta ja pääpelitaitoa, jolloin pääsee paremmin mukavuusalueelleen eli maalintekoon, jossa on hyvä. Jos pysyy terveenä, voi ottaa isonkin roolin ensi kaudella.
Didier Tayou: hallituksen hankinta keskikesällä. Toi kaivattua leveyttä pelaajarinkiin ja kilpailua hyökkäyksen pelipaikoille. Osaa viimeistellä, mutta keskenkuntoisena antoi liikaa tasoitusta. Potentiaalia olisi täydessä kunnossa. Joutui vaikeaan paikkaan myös pelillisesti, sillä hänen ajatusmaailmassa pelataan erilaista futista. Ei jatkoa.
Aapo Heikkilä: Vuoden varusmies. Siis kalenterivuosi intissä. Sairasteli vuoden alusta asti ja keväällä todettiin mykoplasma. Pelasi lopulta vaihtomiehenä muutamia otteluita pahasti keskenkuntoisena ja –taitoisena, mutta silti toi aina piristystä ja muutoksia joukkueen pelaamiseen. Hyökkääjänä ja varsinkin pakkina hyvä vaihtomies. Uuteen nousuun ensi kaudella.
Matias Ojala: Vajaa vuosi Saksassa, mikä päättyi mykoplasmaan ja kuukausien treenitaukoon. Tuli pikku hiljaa takaisin, mutta pelillisesti haki itseään kuukausien ajan. Loppukaudesta pala palalta vanhaa Matiasta. Äärimmäisen tärkeä ensimmäinen vaihtomies. Uuteen nousuun, joko meillä tai muualla. Sopimus voimassa.
Hyvää loppuvuotta kaikille ja kiitos vielä kerran kuluneesta kaudesta!
Rauno Ojanen,
päävalmentaja,
AC Oulu
