Uutinen Edustus

Kausi 2015 laitetaan nyt vielä pelaaja-arviointienkin merkeissä pakettiin. Seuraavaa kautta on jo kovasti suunniteltu ja iso osa sitä on tietenkin pelaajahankinnat. Osa pelaajista jättää pelikentät, ainakin kaikista vihreimmät, osa yrittää korkeammalle tasolle pelaamaan ja osa haluaa kovasti jatkaa mukana. Vuoden 2012 joukkueesta vain 5 pelaajaa oli enää mukana; Hietsu, Tani, Tume, Lamo ja Matsku. Niin se aika vierähtää. Edellisestä vuodesta joukkue vaihtui puolella ja tämäkin osoittaa, että pelaajamarkkinat ja toisaalta realiteetit ovat kovat. Toivottavasti tulevan kauden joukkue ei muutu yhtä paljon.

Maalivahdit:

Ale Marzuoli hankittiin alakerran gladiaattoriksi johtamaan ja haastamaan puolustuslinjaa. Oli loistava 1v1-tilanteissa, keskityksissä ja torjunnoissa yleensäkin. Parannettavaa jalalla pelaamisessa. Ikimuistoiset ääripäät cupin peli PS Kemiä vastaan ja sarjapeli Raatissa TPS:a vastaan. Jatkanee muualla.

Jonttu Wentin pelasi sen mitä Alelta jäi eli kymmenen peliä, joista yli puolet nollapelejä. Nykyaikainen maalivahti; hyvä jalalla, ohjaa peliä, pelaa liberoa tarvittaessa ja urheilullinen. Osaa vielä torjuakin ja keskitykset jäävät hanskoihin (Poker). Tarjolla isoa roolia ensi kaudelle.

Prypry Yrjänäinen pelasi cupissa VIFK:ta vastaan kunnialla, kausi muuten Kolmosessa. Jatkossa sarjat kovenevat, jos ja kun jaksaa treenata.

Tommi Lindholm oli alkuvuoden intissä ja RoPS:n mukana, loppukausi Kolmosessa. Sopimus jatkuu vielä ensi kaudenkin. Potentiaalia on, jos saa heikkoudet kuntoon.

Puolustajat:

Hietsu Hietanen pelasi vaistoillaan jälleen yhden kauden. Erinomaista eteenpäin puolustamista, ilmapeliä ja pelin avaamista, vaikka vastustajat tekivät sen estämiseksi kaikkensa. Vauhti hidastunut ja virhearviointien jälkeen tuli kiire. Uran jatko vielä auki.

Pena Peura tuli isoilla odotuksilla, jotka eivät täyttyneet vammakierteen vuoksi. Lähes koko kauden telakan ja kentän välimaastossa, mikä vaikeutti sopeutumista varsinkin pallollisessa pelaamisessa. Parhaimmillaan alakerran kovanaama, joka veti tilanteet loppuun asti. Sopimus jatkuu ja ensi kaudella todella isoa roolia tarjolla ratkaisuvoimaiselle pakille.

Ipi Vandell yllätti kaikki ne, jotka eivät tienneet miehestä mitään. Nöyrää ja tasaista suorittamista pakkina ja topparina. Kaikki käy tälle miehelle, mutta jatkossa otettava roolia ja vastuuta kentällä ja sen ulkopuolella, koska älyä on. Jatkoa luvassa.

Lamo Nurmos tuli juuri ennen sarja-avausta ja pelituntuman saatuaan otti ison roolin topparina. Pärjää maalla, merellä ja ilmassa. Kova ja oikea-aikainen, mutta myös nopeus riitti sarjan parhaita vastaan. Pelin avaaminenkin parani ja oli loppukaudella jo kohtuullisen hyvää. Aineksia vieläkin parempaan on, sillä on kova urheilija ja fiksu pelaaja. Jatkoa on tarjottu, toivottavasti tarttuu.

Chrisu Odula tuli kovilla papereilla ja aloitti erinomaisesti. Oli taitoa, peliälyä, rohkeutta, fyysisyyttä ja johtajuuttakin. Olisi onnistuessaan voinut olla joukkueen paras pelaaja. Loukkaantuminen ja siitä paraneminen vei uskoa itseen ja teki vääriä valintoja, kun halusi niin paljon auttaa joukkuetta. Pelkäsi menettävänsä paikkansa eikä uskonut valmennuksen vakuutteluihin. Pelasi muutaman erinomaisen pelin keskikentän pohjalla (This is my position”), mutta salasi polvivaivansa ja epäonnistui lopulta. Luottamus kärsi ja loppukausi meni telakalla. Surullinen tarina, jonka ei pitänyt mennä näin.

Jallu Lappalainen kotiutui intistä kesäkuussa, mutta peliaika jäi vähäiseksi ja pelasi loppukauden Kakkosessa hyvällä menestyksellä. Jatko auki. Edelleen nuori pelaaja, joka urheilee tosissaan.

Keskikenttä / pakit:

Tume Siira otti johtajuuden itselleen ja kopin omasta urheilullisuudestaan. Vastasi huutoon erinomaisesti. Pelin rytmittämisen ja pallollisten valintojen kanssa välillä hankaluuksia, mutta myös kaverit ympärillä vaihtuivat, samoin pelipaikkakin. Puolustussuuntaan loistava; riisti ja ennakoi palloja ilman rikkeitä. Piti rotia kokeneempiakin pelaajia kohtaan. Potentiaalia parantaa silti löytyy. Intti sotkee hieman kuvioita, mutta liigapelit kiehtovat. Vielä yksi kausi Ykkösessä ja joukkueena Liigaan?

Matsku Ojala yritti kovasti Liigaan ja ulkomaille, mutta jatkoi meillä sopimuspelaajana viimeisen vuotensa. Odotukset varsinkin itsellä niin kovat, että ajatus karkailee ja aiheuttaa pettymyksiä. Kaikkea on riittävästi, mutta valinnat ajoittain vääriä, peliasento ja ensimmäinen kosketus sen mukaan väärään suuntaan jne. Ennen niin vaarallinen laukaus jää liian usein piippuun. Tehot hyökkäävässä roolissa pitäisi olla enemmän kuin 1+2 tai 1+3. Loistavaa peliä seurasi keskinkertainen peli. Loistavaa suoritusta seurasi keskinkertainen suoritus. Monipuolisuus pelaajana aiheutti myös pelipaikan suhteen liikaa muutoksia. Pelasi kaikkia keskikentän neljää paikkaa, välillä hyökkääjänäkin ja aloitti yhden pelin jopa pakkina ja oli erinomainen. Mielipiteitä Matskun parhaasta paikasta riittää. Selvinnee tulevaisuudessa. Samoin tulevaisuuden seura ja sarjataso selviää tulevaisuudessa. Jatkoa tarjottu.

Uimis Uimaniemi tuli lopputalvesta mukaan pitkän loukkaantumisen jälkeen. Pääsi juuri 90 minuutin kuntoon, kun loukkasi olkapäänsä pahasti. Palasi hieman ennen puolta väliä takaisin ja otti pikku hiljaa isompaa roolia. Istui keskikentälle todella hyvin ja helposti, vaikka viime vuodet pelannutkin pakkina.Ei kaikista äänekkäimpiä, mutta otti johtajuutta kopissakin. Kentällä ehkä paras kahdensuunnan keskikenttäpelaaja; varsinkin katkojen jälkeen pystyi pitämään palloa omalla joukkueellaan suojaamalla ja antamalla helppoja syöttöjä. Teki pari ratkaisumaaliakin ja oli joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Siviiliasiat viemässä etelään.

Tani Stafsula jätti vihreät kentät ja jatkaa futsalin ja valmennuksen parissa. Epätasaista suorittamista; loistavia pelejä keskikentällä ja parissa pelissä pakkinakin, mutta myös laiskaa puolustamista ja helppoja pallonmenetyksiä. Edelleen hyvä erikoistilanteissa, mutta ei enää erinomainen. Liekki ei lepattanut enää kuten aikaisemmin, vaikka välillä roihusikin. Tanista tuli vanha mies, joka teki rohkean ja mielestäni oikean ratkaisun, kun päätti lopettaa, vaikka sopimus oli edelleen voimassa. Iso käsi ja respect, Tani! AC Oulun kaikkien aikojen paras maalintekijä.

Ami Nurmela sairasteli enemmän ja vähemmän koko treenikauden ja pääsi mukaan jälkijunassa. Hyvää puolustamista kautta linjan, mutta varsinkin keskikentällä liikaa helppoja pallonmenetyksiä väärien valintojen seurauksena. Rohkeutta pelata isossakin roolissa, mutta edellisen kauden jälkeen vaikeampi toinen kausi. Peliaika putosi edelliskaudesta. Joutui alakerran loukkaantumisten seurauksena paikkaamaan pakkeja ja tekikin sen paremmin kuin hyvin. Paikkaajasta tuli potentiaalinen tulevaisuuden pakki; hyvä puolustamaan eteenpäin, kova maassa ja ilmassa, halu estää maaleja ja lisäksi pystyy pallolliseen peliin. Vielä välillä höntyilyä ja itsensä ulos pelaamista, mutta kokemus auttaa. Intti vie nyt aikaa ja ajatuksia, mutta toivottavasti jatkaa joukkueessa. Paljon potentiaalia, sillä on kova urheilija. Hene Mäkäräinen pelasi jälleen enemmän kuin edellisellä kaudella ja kypsyy hitaasti ja varmasti. Erinomainen pallollisena; osaa ja näkee asioita, joita kaikki eivät edes tiedä olevan olemassakaan. Professori tarvitsee vielä pari napsua puolustamiseen; haluaa ja osaakin, mutta tilannekovuutta saatava lisää eli pallonriistoja ja kaksinkamppailuvoittoja on tultava, jos aikoo saada avauksen vakiopaikan. Asiat tapahtuvat joskus hitaasti, mutta hyvä kypsyy rauhassa. Vastuuta luvassa jatkossa yhä enemmän.

Morten Peipinen palasi paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, mutta jokin petti ja mätti. Vuosi sitten eniten pelitilannemaaleja (7) koko joukkueesta, nyt vaivaiset 2. Muutamissa peleissä joukkueen paras hyökkäyspään pelaaja, riistoja eniten koko keskikentästä ja muitakin erinomaisia asioita. Mutta näitä vain ajoittain. Yhteys muun joukkueen kanssa hakusessa alusta asti. Pitkiä keskusteluja valmennuksen kanssa, ylimääräisiä kotimatkojakin, mutta mikään ei auttanut. Ison roolin pelaaja ja odotukset sen mukaiset, mutta iso pettymys. Poistui elokuun alussa. Jatkanee Tanskassa.

Alfred Mapoka tuli tavallaan Mortenin paikkaajaksi. Osaa pelata sekä paikkoja 6 että 10 eli keskikentän keskustan hyvä pelaaja. Todella hyviä suorituksia aluksi, mutta kauden loppua kohden tahti hiipui. Parhaimmillaan erinomainen pallon riistäjä ja syöttöjen antaja sekä pallon suojaaja. Fyysinen ja kova. Monipuolinen syöttövalikoima, mutta laukaus heppoinen, samoin halu tehdä maaleja pitäisi olla vahvempi. Täytti paikkansa, mutta odotukset olivat vielä kovemmat.

Hyökkääjät:

Kemo Darboe tuli lyhyellä koeajalla, mutta näytti potentiaaliaan. Joukkueen paras maalintekijä kuudella maalillaan (!!!), samoin syötti hienot 6 maalia. Oli siis mukana lähes 40 %:ssa joukkueen maaleista, mikä on hyvä suoritus. Kuitenkin jotain jäi puuttumaan, sillä profiililtaan meille sopiva pelaaja; nopea, vahva, taitava, isokin. Viimeinen halu voittaa kaksinkamppailuja puuttui tai ainakin hiipui. Koti-ikävä tuli tilalle. Pienestä kiinni, ettei olisi ollut +10:n maalin mies. Ei täysin mahdotonta, että nähtäisiin vielä joskus meillä.

Aapo Heikkilä palasi tautisen viime kauden jälkeen takaisin vahvana heti alusta asti. Talven ja alkukauden yksi parhaista. Kauden edetessä onnistumiset vähenivät ja lopulta myös peliaika ja vastuu. Tarttui itseä niskasta kiinni ja palasi takaisin, vaikka onnistumiset karttelivatkin. Huonot pohjat edelliseltä kaudelta iskivät takapakkia. Loppukaudesta taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja olisi ansainnut enemmän tehoja. Jatkossa taas niitäkin luvassa, mutta ainakin ensi kaudella muussa osoitteessa.

Tahvis Tahvanainen tuli maailman huonoimmasta pelaajapolusta meille; FC Pogosta, Jippo 2, Jippo 1. Pelaaja, joita joukkueessa pitää olla yksi, mutta ei ikinä toista. Puhetta ja tapahtumia riittää, joskus onnistumisiakin. Iloinen velikulta, jolla nopeuden lisäksi toinen erinomainen vahvuus; loistava oikea jalka. Joukkueen paras kliininen potku, jota harjoittelee säännöllisesti. Potentiaalia Liigaan asti, jos jaksaa ajatella ja kesyttää pirun päästään. Tuskastuu ja kadottaa pelin kokonaan. Opettelu jatkuu meillä ensi kaudellakin. Voi tehdä 10+ maalia.

Petu Pietola astui miesten saappaisiin, vaikka hankalalta näyttikin. Loukkasi nilkkansa keväällä pahimpaan mahdolliseen aikaan ja oli pois 1,5 kk. Sai pikku hiljaa vastuuta vaihtomiehenä ja onnistumisiakin. Treeneissä loistava, mutta ei saanut kaikkea siirrettyä kentälle. Kahdensuunnan pelaaminen kehittyi ja lopulta oli valmis avaukseen. 2 hienoa maalia ja välillä soi omissakin, mutta maksoi oppirahansa ja otti odotetun loikan miesten peleissä. Välillä saanut jo tuomion pehmeänä pelaajana ja muutakin, mutta pystyi näyttämään epäilijöilleen kunnolla. Opittavaa vielä vaikka kuinka paljon, varsinkin taktisesti, mutta laukaus molemmilla jaloilla ja kyky vaihtaa suuntaa ja rytmiä on poikkeuksellinen. Nyt täytyy pysyä terveenä ja ottaa paikka avauksessa isossa roolissa. Sitä on tarjolla, jos haluaa.

Pekka Welling jäi pahasti välimallin pelaajaksi, jolle olisi pitänyt pystyä tarjoamaan (kuten muutamalle muullekin vähälle peliajalle jääneelle) Kakkosen pelejä isossa roolissa. Osaa tehdä maaleja, haluaa niitä koko sydämestään, on kova ja vahva. Todellinen ison ACO-sydämen ilmentymä. Tuli monta kertaa vahvasti vaihdosta ja teki sovitun ja teki sen tosi hyvin. Ura vedenjakajalla; jos keskittyy futikseen, omaa hyvät mahdollisuudet pelata ainakin Ykkösessä, miksei ylempänäkin. Olisi ansainnut enemmän, ei ikinä näyttänyt pettymystään muille.

Nikke Jokelainen, 15-v. pelasi 3 peräkkäistä peliä avauksessa heinäkuussa ja me voitimme ne kaikki. Pystyi pelaamaan vahvuuksillaan jo miesten pelejä. Loppukausi maajoukkueessa ja testileireillä, koulussa ja toipilaanakin. Nyt Newcastlen mukana Englannissa. Ylivoimainen kyky ja halu tehdä maaleja, vasen jalka poikkeuksellinen. Oppinut pelaamaan osana joukkuetta kahteen suuntaan eli puolustamaan. Helposti valmennettava pelaaja; kysyy, kuuntelee, oppii ja kehittyy. Paljon opittavaa, sillä on vasta yläkouluikäinen ja oli tällä kaudella C-juniori. Sopimus ensi kaudesta, mutta jääkö Suomeen?

Rauno Ojanen,
päävalmentaja,
AC Oulu