Uutinen Seura

Artikkeli on julkaistu aiemmin helmikuussa Laivastonisinisessä uutiskirjeessä, johon voit liittyä tästä. AC Oulun taustoilla häärii paljon ihmisiä, jotka eivät paistattele salamavaloissa tai TikTok-videoilla. Reservijoukkueen huoltajana toimii pitkän linjan oululainen jalkapalloaktiivi Juha Mäkivierikko. Kysäsimme kiireiseltä huoltajalta muutaman kysymyksen Luulajan reissun aikana, jossa hänellä oli aikaa vastailla niihin bussimatkalla. Kotiintuomisina reissulta oli muuten maittava 1-2 IFK Luulajan vieraana.

Moikka Juha!
Miten menee ja mitä huoltajan tehtäviin kuuluu erityisesti nyt talviaikana?
Talviaikaan harjoitellaan 4 kertaa viikossa ja treenikamat on pestävä viikottain, kuten myös pallot ja muut harjoituskamat on huollettava. Leijonanosan tekee talvella uuden kauden varusteiden ja pelikamojen hankinta sekä tilaus ja uusien tulokkaiden varustaminen.

Oot vasta jäänyt eläkkeelle varsinaisesta ammatistasi ja teet nyt silti huoltajan töitä. Eikö malta olla tekemättä mitään vai mikä pitää vielä huoltajan hommissa?
Työurani olen tehnyt VR:llä, jossa olin 30 vuotta. Sieltä vaihdoin Tuiran seurakuntaan seurakuntamestariksi 2009. Virkapaikkani on Pyhän Tuomaan kirkko. Täytyy kiittää esimiehiä ja työnantajia ymmärtämisestä harrastukseen, johon olen saanut hyvin vapaata. Nykyään olen 50% töissä eri vaivojen takia. Huoltajan tehtävässä voin oman vointini mukaan liikkua tai olla liikkumatta ja se antaa niin fyysistä kuin henkistä hyvinvointia.

Juha Mäkivierikko. Kuvaaja: Antsa / AC Oulu.

Oot ollut vuosikymmeniä mukana oululaisessa jalkapallossa niin huoltajana kuin valmentajana, joten kerrotko lyhyen historian omasta futisurasta kaupungin varjoissa?
Juu, oon ollut jalkapallon kanssa tekemisissä vuodesta 1981 joko valmentajana, tuomarina tai huoltajana. Jalkapallo on aina kuulunut elämääni, lapset ovat pelanneet ja nuorin lapsistani pelaa edelleen. Työkaveri valmensi ja pyysi aikoinaan mukaan apuvalmentajaksi niin siitä se lähti. Nuorten kanssa tekeminen on ollut aina kivaa niin itse on pysynyt mieleltään nuorena vaikkakin ikää on karttunut ja vaivoja tullut. Toimiminen joukkueessa on erittäin terapeuttista ja ilman tätä olisin varmaankin jo oikeasti eläkeläinen. Tosiaan urani alkoi -81 OTP:ssa eri ikäisten junnujen niin poikien kuin tyttöjen valmentajana. Tyttöjen piirijoukkueen valmentajana olin neljänä vuotena, joista kahtena apuvalmentajana ja sitten päävalmentajana. Olen ollut Pateniemen Urheilijoissa, HauPassa, OLS:ssa ja ONS:ssa junnuvalkkana.

Kaudet 1990, 1991 ja 1992 olin pääsarjassa ensin OTP:n ja sitten FC Oulun huoltajana. Nyt on menossa kolmas kausi reservissä ja sitä ennen olin kaksi kautta ONS:ssa naisten huoltajana. Kolme vuotta vierähti myös tuomarin tehtävissä. Rento ja mukava ilmapiiri pitää mukana joukkueissa ja minun uralla valmentajat ovat olleet yhteistyökykyisiä ja erittäin ammattitaitoisia, joten sekin on iso tekijä, että jaksaa olla mukana unohtamatta perheen tärkeää tukea.

Pst: 1990-1991 Pääsarja oli nimeltään Futisliiga ja nykyinen Veikkausliigan nimi otettiin käyttöön vuonna 1992, vaikka se alunperin perustettiin jo 1990.

Kerro joku mukava muisto vuosien varrelta, jotka on jäänyt erityisesti mieleen omalta uralta?
Muistoista nousee yksi mieleen. Oltiin pelaamassa Myllykoskella ja meidän maalivahti lensi punaisella ulos heti alussa. Tarmo Kouvan liigadebyytti tapahtui siis maalivahtina eikä omalla pelipaikalla keskikentällä. Tilaanteesta tuomitun vaparin ampui sisään Jari Litmanen ja ottelu hävittiin 7-0. Siellä ammuttiin aina kotijoukkueen tehdessä maalin raketti ilmaan, mutta raketit loppui 5-0 jälkeen. Samalla kaudella vierailimme siellä uudestaan ja kuulutettiin nyt raketit ei lopu kesken.