AC Oulu on perustettu vuonna 2002 oululaisen jalkapallon lippulaivaksi tavoitteena palauttaa laji kaupungissa vakituisesti takaisin ylimmälle sarjatasolle. Perustajaseurat ovat OLS ry, OPS ry, OTP ry ja Tervarit ry ja sopimusta edustusjalkapallon yhdistymisestä olivat tekemässä puheenjohtajien roolissa Tervarien Tarmo Kouva, OPS:n Matti Heikkinen, OLS:n Seppo Rounaja sekä OTP:n Lauri Malm.

Seuran nimi ratkaistiin yleisöäänestyksen perusteella ja voittajaksi seuloutui AC Oulu, jonka ensimmäisessä, sittemmin historiaan jääneessä seuratunnuksessa esiintyivät fuusion perustajaseurat eri värisinä renkaina (musta = Tervarit, punainen = OTP, sininen = OPS ja keltainen = OLS). Peliasun värit ja logo uudistettiin ensimmäiselle liigakaudelle 2007, jolloin pelipaitojen väri vaihdettiin laivastonsiniseksi, shortsien väri valkoiseksi ja käyttöön otettiin uusi laivastonsininen vaakunakilpitaustainen logo.

Kaudet 2003-2005

Kaudella 2003 AC Oulu aloitti taipaleensa Ykkösessä. Ensimmäisellä kaudellaan AC Oulu pelasi 26 ottelua, joista saldona oli yhdeksän voittoa, kahdeksan tasapeliä ja yhdeksän tappiota. Lopullinen sijoitus Ykkösessä oli kahdeksas. Joukkueen maalipyssy oli 12 maalia viimeistellyt Jefferson Pires. Myös Dritan Stafsula oli tehokas seitsemällä osumallaan.

Kaudella 2004 AC Oulu oli pitkään mukana taistelussa liiganoususta, mutta lopulta heikko loppukausi kaatoi haaveet. 26 ottelusta saldo oli kymmenen voittoa, yhdeksän tasapeliä ja seitsemän tappiota. Loppukauden vaisujen otteiden myötä sijoitus valahti Ykkösen keskikastiin. Maalikuninkaana kunnostautui jälleen 10 kertaa onnistunut Jefferson Pires.

Kaudella 2005 ensimmäiset neljä ottelua sujuivat hyvin, mutta sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Kausi oli lopulta melkoinen tuskien taival ja sijoitus löytyi Ykkösen alakastista. 26 ottelusta kahdeksan voittoa, seitsemän tasapeliä ja yksitoista tappiota. Parhaat maalintekijät olivat viidesti verkkoa heiluttaneet Jukka Puurunen, Rafinha ja Jefferson Pires.

Kausi 2006

Kaudella 2006 seura lunasti vihdoin toiveet ja pelasi itsensä Veikkausliigaan. Mikään läpihuutojuttu ei kausi ollut missään nimessä, sillä ensimmäiset viisi ottelua toivat vain yhden voiton. Joukkue puristi kuitenkin huikean loppukirin, voitti seitsemän viimeistä otteluaan ja nousi Ykkösen kakkospaikalle, joka takasi liiganousun.

Ratkaisevaa ottelua Atlantista vastaan 21. lokakuuta jännitti Castrenin lehtereillä lähes 5000 katsojaa. AC Oulu voitti ottelun maalein 2-0 ja nousujuhla oli valmis alkamaan.

Koko kauden saldo oli 26 ottelusta 15 voittoa, seitsemän tasapeliä ja vain neljä tappiota.

Kausi 2007

Kaudella 2007 AC Oulu pelasi ensimmäistä kertaa historiassaan Suomen korkeimmalla sarjatasolla, Veikkausliigassa.

Kausi lähti hyvin liikkeelle ja alkukierroksilla AC Oulu hätyytteli jopa liigan kärkisijoja. Joukkue joutui kuitenkin epäonniseen loukkaantumiskierteeseen ja loukkaantumiset sekä muut sairastumiset sattuivat ennen kaikkea avainpelaajien kohdalle. Seura joutui vaikeaan pelaajarulettiin ja vakituinen kokoonpano ei päässyt muotoutumaan missään vaiheessa kautta.

AC Oulu putosi kaudeksi 2008 Ykköseen, mutta seuran vakaa tahtotila on palata pian takaisin Veikkausliigaan. Uusi nousu tullaan tekemään ennen kaikkea yhä enemmän kotimaisin ja oululaisin voimin.

AC Oulun yleisökeskiarvo (2 725 katsojaa) oli liigan keskikastia. Tämä on selkeä osoitus siitä, että kiinnostusta ja tilausta huipputason jalkapallolle Oulussa löytyy.

Kausi 2008

Kaudella 2008 AC Oulu siirtyi Juha Malisen aikaan. Paljon nähnyt ja kokenut oululainen huippuvalmentaja palasi 14 vuoden tauon jälkeen kotikaupunkiinsa ja seuran uuden tulemisen rakentaminen lähti käyntiin pitkäjänteisyyttä korostaen. Liigaputoamisen takia joukkueen kokoaminen meni viime tippaan, mutta lopulta jalkeille saatiin varsin kilpailukykyinen joukkue.

Kausi lähti liikkeelle ennakko-odotuksiin nähden suorastaan erinomaisesti ja heinäkuun alussa AC Oulu nousi jopa Ykkösen piikkipaikalle. Kauden ensimmäinen tappio tuli vasta elokuun alussa, mutta loppukauden aikana alkukauden hyvä vire hyytyi, ja lopulta joukkue putosi sarjassa neljännelle sijalle. Lähtökohtiin nähden neljäs sija oli kuitenkin hieno suoritus, sillä ennakkoarvioissa AC Oulua ei povattu mukaan kärkitaisteluun. Joukkue kärsi loppukaudella avainpelaajien, erityisesti toppareiden, loukkaantumisista, mikä oli osasyynä siihen, ettei viimeisillä kierroksilla pisteitä tarttunut mukaan toivotulla tahdilla.

Koko kauden saldo 26 ottelusta oli kymmenen voittoa, yksitoista tasapeliä ja viisi tappiota. Pisteitä tuli kasaan 41 kappaletta.

AC Oulun paras maalintekijä kaudella 2008 oli hyökkääjä Donewell Yobe, joka viimeisteli sarjaotteluissa kahdeksan maalia. Myös Mamadou Konate (7 maalia) ja Tommi Siekkinen ( 6 maalia) onnistuivat maalinteossa mukavasti. Kauden suurimpia onnistujia olivat kannattajien suosikeiksi nousseet brasilialaismaalivahti Dennys Rodrigues, luottotoppari Boussad Houche sekä keskikentän paras pelaaja Axel Orrström.

Kauden aikana AC Oulu sai ajettua mukavasti nuoria oululaispelaajia sisään edustusjoukkueeseen, sillä erityisesti Siekkinen, Jussi Äijälä, Juho Meriläinen ja Niko Heiskanen saivat hyvin vastuuta ja pystyivät myös näyttämään olevansa vastuun arvoisia.

Kausi 2009

Kauteen 2009 AC Oulu lähti selkeällä päämäärällä tavoittelemaan liiganousua. Ennen kauden alkua perustettiin myös AC Oulu Oy, joka on merkittävä tekijä oululaisen huippujalkapallon rakentamisen taustalla. Myöhemmin AC Oulu Oy:n suurimmaksi omistajaksi tuli Polar Electro Oy:n perustaja, professori Seppo Säynäjäkangas.

Joukkueen rakentaminen oli ennennäkemättömän hyvällä tasolla jo lokakuun lopussa, jolloin kasassa oli 13 pelaajasopimusta. Päävalmentaja Malinen on sitoutunut seuraan pitkällä sopimuksella ja edellisen kauden avainpelaajista suurin osa jatkoi AC Oulun riveissä. Yksi avainrooli saatiin täytettyä, kun kokenut Mika Nurmela palasi pitkältä kierrokseltaan kotikaupungin ykkösjoukkueen keulakuvaksi.

Kauden aikana saatiin kaksi paluumuuttaaja lisää, kun Jarkko Hurme palasi kotikaupunkiinsa Italiasta ja Toni Kolehmainen Hollannista.

AC Oulu pelasi erittäin tasapainoisen kauden, johon sisältyi ainoastaan yksi pienoinen notkahdusvaihe, kun joukkue kärsi heinä-elokuun vaihteessa kolme peräkkäistä tappiota. Vastoinkäymiset käänneettiin kuitenkin upealla tavalla voitoksi: viimeisistä kymmenestä ottelusta AC Oulu saalisti kahdeksan voittoa ja kaksi tasapeliä. Loppukausi oli paraatimarssia Veikkausliigaan ja nousu varmistui lopulta jo ennen viimeistä kierrosta.

Koko kauden saldo 26:sta ottelusta oli 16 voittoa, 5 tasapeliä ja 5 tappiota. Kauden 2009 joukkue teki seuran uuden ennätyksen keräämällä 16 voittoa ja yhteensä 53 pistettä.

AC Oulun paras maalintekijä kaudella 2009 oli jälleen hyökkääjä Donewell Yobe, joka paukutti komeasti 14 maalia ollen koko sarjan toiseksi paras maalintekijä. Muita avainpelaajia olivat joukkueen suvereeni henkinen johtaja ja lukuisten maalien alustaja Mika Nurmela, Dominic Yobe, Antti Pehkonen sekä kanadalainen Frank Jonke. Samaan listaan voisi luetella koko joukkueen – sen verran hieno ryhmä kyseessä oli.

Kausi 2010

Kaudella 2010 Oulussa palattiin jälleen liiga-aikaan. Liiganousun toteuttaneet pelaajat saivat mahdollisuuden näyttää kykynsä myös liigatasolla, sillä ainoat todelliset uudet hankinnat olivat Belgiasta kotiin palannut Janne Hietanen, Kokkolasta tullut Mika Lähderinne, Rovaniemeltä pestattu Juuso Majava sekä kamerunilainen Jean Fridolin Nganbe Nganbe. Joukkue oli hieno sekoitus oululaisia oman kaupungin poikia sekä seuraan sitoutuneita ja kannattajille jo tuttuja ulkomaalaisvahvistuksia tyylin Dennys Rodrigues ja Frank Jonke.

Kapealla materiaalilla pelanneen joukkueen kausi oli ailahtelevainen, sillä sarjan aikana nähtiin niin voittoputkia kuin tappioputkiakin. Parhaimmillaan AC Oulu oli jopa liigakolmosena, mutta lopulta sarjanousijan odotettu kohtalo oli kamppailla liigapaikasta loppuun asti. Liigapaikka varmistui lopulta vasta superjännittävällä päätöskierroksella, kun AC Oulu haki 2-1-vierasvoiton Jarosta ja nousi lopullisessa sarjataulukossa sijalle 11. Näin nousijan mestaruus oli saavutettu!

AC Oulun saldo 26 ottelusta oli 8 voittoa, 6 tasapeliä ja 12 tappiota. Lopullinen pistemäärä 30 oli hienosti kahdeksan pistettä parempi kuin edellisellä liigakaudella (2007).

Kauden paras maalintekijä oli kahdeksan osumaa tällännyt Frank Jonke. Tehopelaaja oli kuusi maalia laukonut ja kahdeksan syöttöpistettä kerännyt Mika Nurmela, jota voi pitää oululaisten kauden arvokkaimpana pelaajana.

Mainitsemisen arvoinen asia tästä kaudesta on myös se, että AC Oulun Matias Ojalasta tuli elokuussa 2010 pelatussa kotiottelussa Veikkausliigan kaikkien aikojen nuorin pelaaja. Ojala debytoi liigassa 15 vuoden, viiden kuukauden ja 12 päivän ikäisenä.

Viimeisen Castrenilla pelatun kauden yleisökeskiarvo, 1 991 katsojaa, jätti parannettavaa Raatin aikakaudelle.

Kausi 2011

Kaudella 2011 AC Oulu siirtyy uuteen aikaan, kun liigajalkapallo palaa kaupungin keskelle, uusitun Raatin stadionin hulppeisiin puitteisiin. Uutta kautta rakennetaan myös uuden toimitusjohtajan johdolla, kun ruoriin tarttui ansiokkaan uran myynnin ja markkinoinnin parissa luonut Kimmo Piispanen.

AC Oulun selkeänä tavoitteena on olla oululainen ja pohjoissuomalainen liigaseura, joka on ylpeyden aihe. Tavoitteena on rakentaa vakaa ja menestyvä seura, joka nousee hiljalleen, askel kerrallaan, kohti Suomen kärkeä.

Talven aikana AC Oululta evättiin monien vaiheiden jälkeen liigalisenssi, jonka seurauksena joukkue päätyi pelaamaan Ykköstä. Talven aikana suurin kaappaus pelaajarintamalla oli Jani Kauppilan paluu kotikaupunkiin. Oululainen, suomalainen, hyvillä ulkomaalaisvahvistuksilla terästetty joukkue taisteli viimeisille kierroksille saakka liiganoususta, mutta sarjan voitto meni lopulta Lahteen.

Kauden aikana AC Oulu pystyi voittamaan kahdesti Lahden ja OPS:n, jotka olivat siis sarjataulukossa AC Oulun edellä. Harmittavat tasapelit ennalta heikompia joukkueita vastaan koituivat kuitenkin lopulta kohtaloksi sarjanousun tavoittelussa. Vaikeista lähtökohdista huolimatta AC Oulu voi olla kauteensa erittäin tyytyväinen. Pelillisesti joukkue esitti erittäin viihdyttäviä, maalirikkaita esityksiä, joista ei vauhtia puuttunut. Kauden komeetta oli vasta 16-vuotias Lassi Nurmos, joka valtasi oikean laitapuolustajan paikan Jarkko Hurmeen siirryttyä TPS:n. Myös muut oululaiset nuoret kunnostautuivat kauden aikana kuten; Matias Ojala, Arttu Siira ja Tuure Siira. Vahvasta pelillisestä ilmeestä kertoo omaa kieltään maalitykki Randy Edwini-Bonsun siirtyminen Saksan 2. Bundesliigaan.

AC Oulu katsojakeskiarvo (2003) oli Ykkösen paras ja Veikkausliigaan mitattuna koko Suomen seitemänneksi paras. Suurin ottelukohtainen yleisömäärä saavutettiin paikallisottelussa OPS:a vastaan (4118). AC Oulu voitti ottelun 6-2.

Kausi 2012

Kausi 2012 oli urheilullisesti pettymys – kuudes sija kymmenen joukkueen sarjassa jätti paljon petrattavaa. Jo hyvissä ajoin liigapaikan varmistanut RoPS oli ylivoimaisesti paras joukkue, ansaiten nousunsa. AC Oulun tuloksellisesti huonoin aikakausi ajoittuin sarjan alkupäähän, jonka vuoksi unelma noususta karistui hyvissä ajoin. Nuoret oululaislupaukset saivat edelleen suuria minuutteja, kehittyen jatkuvasti. AC Oulu oli edelleen Ykkösen kiinnostavin joukkue keräten kotiotteluihinsa suurimman yleisökeskiarvon. Kauden parhaana saavuksena voidaan pitää Oulun herruutta paikallisvastuja OPS:n nenän edestä – kolmesta derbystä AC Oulu voitti yhden ja kahdesti pisteet jaettiin.

Taustalla AC Oulu Oy:n puikkoihin astui pitkän linjan jalkapallomies Petteri Haapala.

Syksyllä AC Oulun peräsimessä lähes viiden kauden ajan toiminut Juha Malinen otti haasteen vastaan FC Hakan peräsimestä, jonka seurauksena Malisen apuvalmentajana toiminut Rauno Ojanen otti vastattavakseen joukkueen valmentamisen. Ojanen solmi kauden päätteeksi päävalmentajasopimuksen myös kaudelle 2013.

Kausi 2013

Kaudella 2013 AC Oulu sijoittui kivikovassa Ykkösessä sijalle 5, parantaen näin ollen sijoitusta yhdellä pykälällä kauteen 2012 verrattuna. Joukkue keräsi 27 ottelusta 11 voittoa, 7 tasapeliä ja 9 tappiota ja pisteitä siis 40 maalierolla 36-38. Joukkuetta valmensi ensimmäistä kauttaa päävalmentajana Rauno Ojanen.

Maalikuninkaaksi kruunattiin Joonas Sohlo, joka iski laivastonsinisille yhteensä 7 maalia. Paikallisottelut OPS:a vastaan olivat jälleen kerran hienoja tapahtumia – AC Oulu ei suostunut vieläkään paikallisvastujalle häviämään, vaan kahdessa OPS:n isännöimässä ottelussa päädyttiin tasalukemiin ja heinäkuun AC Oulun isännöimä derby päättyi kotijoukkueen 3-1-voittoon.

Taustalla AC Oulun orkesteria pyörittivät pelaamisen ohella urheilutoimen- ja myyntijohtaja Mika Nurmela sekä toimistopäällikkö Juho Meriläinen, hallituksen (Arto Oja, Ilkka Kalermo, Timo Kalermo ja Paavo Karjalainen) avustuksella.

Syksyllä AC Oulua pelaajana yhdeksän peräkkäistä kautta edustanut Juho ”Äffä” Meriläinen päätti lopettaa pelaajauransa laivastonsinisessä paidassa ja siirtyä kokoaikaiseksi seuran toimistotehtäviin.

Kausi 2014

Kauteen lähdettiin päävalmentaja Rauno Ojasen kirjoittaessa nimensä jatkosopimukseen. Seura kasasi joukkueen tietoisesti hieman totuttua myöhempään taloudellisen tilanteen vaatiessa, sekä Oulun Palloseuran tippuessa kauden 2013 päätteeksi Kakkoseen.

AC Oulun kausi alkoi hyvin, mutta kevään ja alkukesän aikana joukkue vajosi sarjataulukossa aina kolmanneksi viimeiseksi. 13 ottelua kestänyt heikko jakso päättyi kuitenkin 14 ottelua kestäneeseen historialliseen tappiottomaan putkeen, joka nosti laivastonsiniset sarjassa sijalle 4. Ennätyksellisen tasaisen ja ikimuistoisen sarjan voitto maalieron turvin Veikkausliigaan noussut HIFK, ennen koko kauden sarjaa johtanutta KTP:tä. Molemmat joukkueet keräsivät 50 pistettä. Kolmanneksi ylsi maalieron turvin Ilves, joka keräsi AC Oulun kanssa 47 pistettä.

Paitsi ennätyksellistä tappiottomien otteluiden putkesta, AC Oulun kausi muistetaan myös Suomen A-maajoukkuelegenda Mika ”Nure” Nurmelan jäähyväisistä. Kauden viimeinen kotiottelu Raatin stadionilla keräsi lehtereille lähes 2 000 ihmistä kunnioittamaan Nurmelan upeaa uraa. Konkarin viimeinen peli pelattiin Jyväskylässä, jossa Harjun yleisö osoitti kunniaa seisten.

Myös AC Oulun taustaorganisaatiossa tapahtui muutoksia – Mika Nurmela ja Juho Meriläinen vastasivat seuran päivittäisestä toiminnasta aina heinäkuulle saakka, jolloin Mika Nurmela siirtyi Suomen Palloliiton leipiin Pohjois-Suomen aluevalmennuskeskuksen päälliköksi. Samassa yhteydessä AC Oulu rekrytoi uudeksi myyntipäälliköksi Paulus Pikkaraisen. Juho Meriläinen aloitti tehtävänsä seurajohtajana ja managerin roolin itselleen otti hallituksen jäsen Timo Kalermo.

Kausi 2015

Kausi 2016

Kausi 2017

Kausi 2018

Kausi 2019

Kausi 2020

Kausi 2021