AC Oulun päävalmentaja Rauno Ojanen kertoo tulevaan kauteen valmistautumisesta.
AC Oulu aloitti tulevaan kauteen valmistautumisen marraskuun alussa. Mukana oli paikallisten nuorten lisäksi muutamia turvapaikanhakijoita, Pohjois-Suomessa pelanneita ulkomaalaisia ja myös muutama kokenut pelimies. Riittävän sekalainen seurakunta tarkoitti kuitenkin hyvää ja ehyttä viiden viikon harjoittelujaksoa, jolloin saimme uuden kauden käyntiin. Jokainen paikalle tullut oli täysillä mukana, mikä olikin oikeastaan ainoa vaatimus. Kaksi tervettä jalkaa oli jo plussaa. Testipelaajien lisäksi näimme eri kulttuurista tulleita pelimiehiä ja jalkapallo osoitti jälleen kerran, että yhteinen kieli löytyy kentällä ja jollain lailla myös kentän ulkopuolella.
Fyysinen harjoittelu aloitettiin suunnitelman mukaan, mikä piti sisällään myös ensimmäiset testit lähtötasojen selvittämiseksi. Yhteisen jakson jälkeen pelaajat saivat omat ohjelmansa, jota noudattivat neljän viikon ajan. Joulukuu on mielestäni tärkeää pyhittää mahdollisimman aikatauluttomalle olemiselle, mutta silloinkin pitää harjoitella. Pelaaja ei voi kutsua itseään urheilijaksi, jos kauden jälkeen ”sluibailee” loppuvuoden ja aloittaa harjoittelun vuoden vaihteen jälkeen samalta huonolta tasolta kuin edellisenkin kauden. Me AC Oulussa koemme tärkeäksi, että treenit pyörivät, vaikka siellä ei olisikaan montaa meillä seuraavana kautena pelaavaa kaveria, sillä tietyn harjoituskulttuurin luominen on pääosin meidän vastuulla alueen ykkösseurana.
Tammikuussa aloitimme tavallaan uuden jakson; ensimmäisen oikean pre-seasonin eli valmistautumisjakson kautta 2016 varten. Nyt mukaan pääsi jo kovemmilla meriiteillä; into ja terveet jalat eivät enää riittäneet. Pelaajalla oli oltava realistinen mahdollisuus olla AC Oulun sopimuspelaaja joko tänä kautena tai lähitulevaisuudessa. Tämä koski erityisesti yhteistyöseura OLS:n B-junioreita, joista osa on treenannut meidän mukana jo kohta puoli vuotta. Yhteistyö heidän päävalmentajansa Aleksi Tannerin kanssa on toiminut optimaalisesti. Myös muiden junioriseurojen pelaajista on käyty keskusteluja heidän omien valmentajien ja valmennuspäälliköiden kanssa.
AC Oulun sopimuspelaajien määrä kasvoi tasaisen varmasti ja suunnitellusti. Treenipelitkin käynnistyivät ja valitettavasti myös vastoinkäymiset. Flunssat, opiskelut, työt ja intit ovat peruskauraa, mutta urheiluvammat aina enemmän kuin ikäviä. Lähtökohtaisesti ne ovat aina valmennuksellisia virheitä, joko valmentajien tai urheilijan omia. Sattuneet vammat on analysoitu niin tarkkaan ja niin monen todellisen asiantuntijan voimin, että voimme todeta epäonnen astuneen kirjaimellisesti meidän varpaille. Lihasvammojen ennaltaehkäisyyn olemme kiinnittäneet erityistä huomiota jo vuosia, samoin harjoittelun rytmittämiseen sekä levon merkitykseen.
Koska niin moni pelaaja tekee paljon muutakin kuin treenaa, suunnittelu ja toteutus on haastavaa, mutta mielestäni olemme onnistuneet siinä. Pelaajat täyttävät harjoituspäiväkirjaa, jossa on monenlaisia täytettäviä kohtia, mutta siinä hommassa ei kuitenkaan rasitu liikaa. Antti Peuran polven eturistisiteen katkeaminen ja Juuso Kemppaisen luun poikkimeneminen tapahtuivat ilman kontaktia täysin vaarattomissa tilanteissa. Molemmat olivat todella lennossa treeneissä ja rikkonaisen viime kauden jälkeen ”Pena” oli tekemässä todellista huippukautta. Omatoiminen harjoittelu kauden jälkeen oli tuottanut tulosta ja meno oli sen näköistä. ”Juse” puolestaan tuoreena sopimuspelaajana eli näyttöjen aikaa ja onnistuikin siinä erinomaisesti. Mutta urheilu on. Kun vielä Johannes Wentin loukkasi nilkkaansa ja Lassi Nurmos takareittään, oli joukkue yhtäkkiä aika levällään. Epäonni jatkui ja jälleen mietittiin tehdyt ja tekemättömät asiat isommalla porukalla.
Mutta toisen epäonni on toisen onni. Nyt kaikki ovat varmasti saaneet näyttömahdollisuutensa ja saavat vielä jatkossakin. Kilpailu kuitenkin kiristyy, kun kausi lähenee ja uusia pelaajia tulee mukaan. Omat mahdollisuudet on pystyttävä käyttämään hyvin. Tulosurheilussa pelataan voitoista ja pisteistä, se on jokaisen ymmärrettävä ja siinä onkin aina suurin uusi asia nuorille pelaajille. Valmentaja tekee valinnat ja siihen on tyydyttävä.
Talviloma tulee aina hyvään aikaan, mutta erityisesti se tuli nyt. Flunssa-aalto on ollut kiitettävästi läsnä, samoin inttileirit ja opiskelukiireet. Loma sinällään ei ole pelkkää lomaa vaan pelaajilla on muutama omatoiminen fysiikkaharjoitus tehtävänään. Kun jatkamme maanantaina harjoittelua, on sarjan alkuun 6 viikkoa eli monille huippuseuroille tyypillinen pre-season aika. Me saamme alkuviikosta 4 uutta pelaajaa; brasseja on odotettu vesi kielellä ja lisäksi David Ramadingaye aloittaa uutena sopimuspelaajana. Perusoululainen ”Dave” sekä Jair, Gilberto ja Gabriel Braga otetaan avosylin vastaan ja tehdään kaikkemme heidän sopeutumisen suhteen. Varsinkin Ituanon poikien kohdalla täytyy olla kärsivällinen, sillä he tulevat paikasta, jossa on aina +30 astetta lämmintä. Tekonurmi on lähes vieras elementti ja kohtuullinen kulttuurierokin on olemassa.
Tulevat 6 viikkoa harjoitellaan paljolti taktiikkaa ja ajetaan uusia pelaajia sisään. Lopullinen taktinen ryhmitys ja muut pelilliset asiat selviävät tulevien viikkojen ja harjoituspelien aikana. Minulle riittää, että olemme valmiita, kun sarja alkaa 24.4. Siihen asti kaikki on kokeilua ja valmistautumista.
Tällä hetkellä joukkueessa on 4 ulkomaalaista pelaajaa eikä luku siitä varmaan kasva. Siis suunnilleen sama kuin viime vuosien aikana on ollut. Viime vuonna heitä oli yksi enemmän, mutta yhtä aikaa meillä oli vain 4 ulkomaalaista. Onko 4 paljon vai vähän? Riippuu varmaan monestakin asiasta, mutta tosiasia on, että oman alueen pelaajilla emme taistele uskottavasti pisteistä Ykkösessä. Kotimaiset pelaajat pysyvät mielellään tutuilla seuduilla, jos emme pysty tarjoamaan jotain extraa (= selvästi isompaa palkkaa tai siviiliasioita). Vaihtoehdot ovat vähissä ja ulkomaalaiset tuovat yleensä sellaista jalkapallokulttuuria, jota meillä ei ole. Varsinkin nuorille pelaajille he ovat erinomaisia opettajia ja inspiraation lähteitä. Siksi me myös vaadimme ulkomaalaisilta paljon; ei riitä, että olet avauksen pelaaja vaan pitää olla enemmän. Täytyy pystyä antamaan jotain ylimääräistä ja tekemään kavereista vierellä parempia. Samaa tietysti edellytämme kokeneilta suomalaisilta; oman ruudun hoitaminen ei riitä alkuunkaan.
AC Oulu lähtee tulevaan kauteen suomalaisilla maalivahdeilla ensimmäistä kertaa kauden 2007 ja Jani Vianderin. ”Jonttu” ja ”Tommi” hoitavat hommansa satavarmasti. Kenttäpelaajia oli viime kaudella 20, joista vaihtui yli puolet eli liikaa. Jos ”Pena” on koko kauden poissa, jää viimevuotisia jäljelle 8. Heistä 7 on parikymppisiä ja vain ”Ipi” kokeneempaa kaartia. Nyt on nuorten lyötävä itseään läpi ja otettava se kuuluisa seuraava askel. Kiintiöpaikkoja ei kuitenkaan ole, mutta joka vuosi joku on onnistunut ja niin käy tänäkin vuonna. Seuraava askel on ehkä vieläkin vaikeampi eli tason säilyttäminen hyvänä läpi kauden. Se vaatii jo henkistä kypsyyttä ja kärsivällisyyttä. Nuoruus ja kärsivällisyys ovat haastavia sanoja samassa lauseessa. Sen eteen me valmentajat ja kokeneemmat pelaajat teemme päivittäin töitä.
Viime kauden jälkeen Veikkausliigaympyröihin ovat harpanneet Tuure, Aapo ja Matias. Onnea pojille ja toivottavasti saavat vastuuta ja palaavat takaisin parempina pelaajina. On aina kova suoritus päästä Liigaan vieraalle paikkakunnalle. Ei riitä, että kotona on huomattu taidot ja asenne. Onnea ”Tahvikselle” omiin haasteisiin; harmi, että meidän tarjous ei riittänyt. Tsemppiä myös ”Uimikselle” sinne jonnekin pääkaupunkiseudulle. Take care and good luck to Morten, Chris, Alfred, Kemo and Ale!
Isot kiitokset Tanille kaikista vuosista ja tekemästäsi työstä AC Oulun hyväksi! Janne Hietanen olisi halunnut jatkaa pelaamista vielä AC Oulussa, mutta valitettavasti emme pystyneet tarjoamaan sellaista kokonaispakettia, joka olisi toiminut. Urheilussa joutuu tekemään kovia päätöksiä eivätkä ne koskaan ole helppoja. Kiitos ”Hietsu” kaikesta mitä olet tähän asti tehnyt koko oululaisen ja suomalaisen jalkapallon hyväksi! AC Oulu järjestää Sinulle kiitostilaisuuden, josta lisää myöhemmin.
Kulunut lähes puolivuotinen on käytetty toivottavasti hyvin ja viisaasti. Me haluamme olla mukana Ykkösen kärkitaistoissa; tiedämme, ettei se ole helppoa, mutta kaikkemme teemme sen eteen. Sen lupaan koko seuran ja joukkueen puolesta.
Nähdään Raatissa ja vieraskentillä. Kaikkia teitä tarvitaan!
Jalkapalloterveisin,
Rane
